Samalla yritin tehdä tunnistuskaavion kuka on kuka, uskokaa pois se ei ole niin helppoa valokuvasta käsin kuin luonnossa, jolloin voin tsekkailla kaikki mahdolliset tuntomerkit. Pidätänkin siis oikeuden virheisiin, lähinnä poikien suhteen joiden erottamisessa on kestänyt pidempään, tytöillä on todella selkeät tuntomerkit kunhan niitä pääsee katsomaan ylhäältäpäin. Pikku-Gennillä on hienot kolmiot parissa kohtaa joista sen heti erottaa, varsinkin nyt kun se on pyöristynyt ja alkanut kiriä muita sisaruksia kiinni.
Hippu-muori oli toissaillan ja eilisen aamun todella rauhaton, se malttoi kyllä hoitaa ja ruokkia pennut, mutta käytti suuren osan ajasta tekemällä pesää kaikkiin mahdollisiin koloihin. Siinä vaiheessa kun vaatekaapin alahylly ei enää riittänyt ja Hippu tyhjensi jo seuraavankin, kyllästyin ja päätin että parempi katsoa kuin katua, varsinkin kun kätilö silloin yöllä oli hiukan unenpöpperöinen eikä nähnyt tulivatko kaikki istukat ulos. No harvemmin niitä kaikkia koskaan näkee, mutta tällä kertaa oheistoiminta ja Hipun olemus oli sellainen että alkoi vähän huolestuttaa. Lähdimme siis tohtorin tutkittavaksi. Hippu ultrattiin ja kohdussa näkyi vielä joitakin vuotavia istukankappaleita ja tulehdusarvot olivat hiukan koholla. Hippu sai pienen annoksen oksitoniinia ja kaiken varalta antibioottireseptin, tai oikeastaan eräs vanha käyttämätön resepti todettiin toimivaksi edelleen. Oksitoniini aiheutti ilmeisesti sen, että mikä kohdussa nyt sitten olikaan, tuli ulos ja Hippu rauhoittui pian kotiintulon jälkeen huomattavasti ja malttoi taas olla rauhassa pentujen kanssa laatikossa eikä kokoajan kuopinut vilttiä sieltä kasaan. Lämmötkin ovat (kop kop kop) pysyneet aisoissa, eikä antibioottireseptiä ole onneksi tarvinnut lunastaa. Jokohan tässä pikkuhiljaa uskaltaisi laittaa kaapista ulos pengotut koirapyyhkeet ja -peitot takaisin paikoilleen... Mammakoira ainakin on rauhoittunut ja viihtyy pitkiä aikoja pentulaatikossa kunnes haluaa ulkoilemaan. Ja tuli sille tänään ilmeisesti halu saada hetkeksi muutakin / aikuisempaa seuraa, kun se viihtyi jonkin aikaa meidän muiden seurana pentukammarin ulkopuolella, syötettyään ensin lapsensa umpiuneen.
