tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua toivottaa Dirlianin väki, mummikoirat Kerttu ja Kukka, Hippu pentuineen ja kasvattaja-Maarit

Tänäänkin jatkettiin ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa. Pikku-ulkoilijoista tulee aina vain reippaampia ja ne uskaltavat lähteä kauemmas tutkimusretkillensä. 



Ulkoilun jälkeen syötiin ja painittiin, ja leikkien jälkeen yleensä nukutaan kiltisti pitkän aikaa. 



sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pennut 5 vkoa

Olinpa aikeissa laittaa otsikoksi järkytysten päivä, mutta ajattelin sitten että joku jo järkyttyy ja ajattelee jotain oikeasti järkyttävää tapahtuneen. Vaan ei , pikkukoiria on vain järkytelty pienillä muutoksilla ja uusilla elämyksillä.

Alkoi jo olla korkea aika saada pikkutemmeltäjille enemmän juoksutilaa, joten oli aika laittaa koko pentuaitauksen kapasiteetti käyttöön ja laajentaa heidän vankilaansa jälleen. Perusteellisen siivouksen ja rakennustöiden ajaksi pikkuväki joutui lusimaan tilapäisvankilaan, mikä ei heistä ollut kovinkaan kummallista.


Isompi uusi koti oli sitten ensi alkuun vähän jännä paikka. Tulihan siinä ainakin puolet avarammat oltavat, ja pari uutta elementtiä ihmeteltäväksi. 



Tutkiskellaan paikkoja

Ja kuinkas sitten kävikään...


Toinen  päivän järkytyksistä oli ulkoilemaan joutuminen. Kyllähän sitä jo torstaina pikkuhetki kokeiltiin, kovan piipityksen se aiheutti silloin, ja melkein yhtä kovan edelleen. Kuvaa ei saatu taltioitua paljoa, kun piti vähän valvoa missä piipittäjät menevät. Glenn tuntuu tällä hetkellä olevan lauman rohkein, sinne se oli kovaa vauhtia menossa saunan alle mamman vanavedessä. 


Onneksi uudessakin kodissakin ruokaa saa, ja se ruoka maittoi, ja sen jälkeen jaksoi vähän touhutakin nyt jo turvallisen tuntuisessa pentuvankilassa. Jossa ensimmäiset ja notkeimmat muuten jo kiipeilevät kaltereita vasten. Enteilee portin sulkemista, onneksi Hippu jo ny hyppiä leiskauttelee aidan yli mistä sitä huvittaa. Varmaankin jäänyt selkärankaan edellisten pentujen ajoilta kun niitä piti käydä katsomassa. 





 
Alkoihan se väsymyskin vihdoin jo vähän painaa. 



torstai 25. huhtikuuta 2019

Päiväunia ennen




Nyt kun on lomalla, on ihanasti aikaa seurailla pikkukoirien touhuja silloin kun he sattuvat olemaan touhupäällä. Tänään lounaan ja siivoushetken jälkeen mm. ihmeteltiin "miehissä" uutta peittoa, joka pikkumarsuaikaan hankalaksi todettiin ja siirrettiin sivuun, pennut eivät päässeet kunnolla ryömimään upottavan pehmeällä alustalla. Nyt se ei haittaa, ja maistellakin sitä piti...

Avointen ovien aika on koittanut aikuisväestölle, silloin kun olen kotona. Hippu läähätti yöllä niin kovin pentuhuoneessa portin takana etten saanut nukutuksi, joten oli pakko päästää se sieltä pois. Niin sitten nukuimme kaikki missä nukuimme, Hippu taisi kuitenkin olla vahdissa avoimen portin ulkopuolella, ja päivälläkin portti on ollut auki paitsi pikkuisten syöntiaikaan (ettei niiden ruoka häviä parempiin suihin). Nyt kun saa tulla ja mennä, ainakin periaatteessa, mummeleita ei pentuhuone kiinnosta juurikaan. Sitäpaitsi kun ulko-ovi saa olla lämpimän ilman johdosta auki, mummit viettävät mielellään aikaa ulkona vartiointi ja -bongaustehtävissä.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pienet päiväpainit

Äänimaailma pentukammarissa monipuolistuu, viime aikoina on opittu haukku, ja uusin tulokas on murina

maanantai 22. huhtikuuta 2019

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pennut 4 viikkoa


Kuka ei kuulu joukkoon...

Pääsiäisterveiset pentuaitauksen ääreltä! Tänään pikku pääsiäispuppet täyttävät jo 4 viikkoa, ja mennyt viikko toi taas uusia asioita pentujen ihmeteltäväksi.



Pennut mennä viipeltävät jo varsin vauhdikkaasti, joten oli aika taas hiukan suurentaa niiden elinpiiriä. Tällä kertaa laajennus ei aiheuttanut samanlaista närkästynyttä piipitystä kuin pentulaatikon yhtäkkiä kadotessa vaikka remonttireiska heiluikin elementtien kimpussa pikkuväen päiväuniaikaan. Päinvastoin, nyt näytti siltä että isommassa tilassa oli parempi spurttailla. Eikä enää kauankaan, kun taas laajennetaan.



Viikon isoin uutuus on kyllä eittämättä kiinteä ruoka! Kaupan pentumössöllä aloitettiin syömäkokeilut, ai että sitä maiskuttelun ja mussutuksen määrää minkä se aiheutti. Makuskaalaa on tähän mennessä laajennettu jauhelihalla, kuivamuonalla ja piimällä, ja lisääkin uusia makuelämyksiä on luvassa. Hyvin on maistunut, paitsi tänään päiväruokailulla kun arvon pikkuväki suvaitsi ruuan tullessa ja tarjoilijattaren huudellessa nuorisoa syömään vain kääntää kylkeään, siis ne jotka ylipäätään reagoivat. Ilmeisesti ei ollut kauhea nälkä! Kovasti he tuntuvat kasvavan ja olevan tyytyväisiä oloonsa, joten laiska kasvattaja ei vaivautunut viikkopunnitusta tekemään. Ihan pian on kuitenkin taas matolääkkeen aika, ja silloinhan on jotain osviittaa pienoisten painosta oltava.


Ruuan jälkeen ramasee


Alkuviikosta löysällä olleet masutkin lienevät asettuneet, koska aitauksesta ei juurikaan löydy todistusaineistoa kuin pissaamisesta. Puhtaanapito Oy Ab Hippumamma toimii siis edelleen täysillä, vaikka pennut siirtyivät jo syömään kiinteää ruokaa. Monesti äitikoirat lopettavat tällä kohtaa kakka-asioiden hoitelun, mutta näköjään toistaiseksi Hippu ei ole vielä täysin ulkoistanut siivoushommia. Hippu itsekin on vihdoin ihan täysillä se oma Hippuseni, ilmeestä ja eleistä näkee että nyt sitä ei enää mikään ahdista tai tunnu ikävältä. Kylläpä tuntui tosi ihanalta nähdä Hippumainen hännänpyöritys pitkästä aikaa!




Niin ja ne hampaat! Ne ilmaantuivat salakavalasti joskus alkuviikosta. Joskus silloin kerran Hippu katseli minua imettäessään jotenkin arvoituksellinen ja miettiväinen ilme kasvoillaan 😂. Olisiko ensimmäiset merkit pikkuhampaista olleet silloin tunnettavissa. Siellä ne nyt siis ovat, pian koittavaa piraija-kautta tässä "innokkaasti" odotellaan.



Vieraitakin pennuilla on käynyt  ja lisääkin on tulossa pääsiäisen aikana ja sen jälkeen. Ihme ja kumma pikkuväki on jopa hetken jaksanut tepsutella hereillä vieraiden käydessä, tunnetustihan niitä ei unen voittaessa herätä kuin korkeintaan Hipun saapuminen maitobaareineen. Kovin kauanhan pikkuväki ei vieläkään jaksa touhuta ja telmiä yhtäsoittoa. Joskus parin viikon päästä sitä on kasvattaja joskus ylen onnellinen kun he vihdoin nukahtavat riehunnaltaan 😄...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Pennut 3 vkoa


Pikkuväki täyttää tänään 3 viikkoa ja on aika taas vähän ynnätä viikon tapahtumia. Vauhtihan kiihtyy, koko ajan, mutta aina käy niin kuin käy, istun pentujen luona ja huomaan että jee, ne liikkuu, ne painii jne, ryntään hakemaan kameraa/puhelinta jostain kaukaa ja sillä välin tilanne on ohi. Kaikki väki nukkuu, tai ainakin suurin osa. Tosin nyt lauantaina oli jo aika vähän laajentaa pentujen elintilaa, ja voi sitä närkästyksen määrää kun tuttu ja turvallinen pentulaatikko olikin yhtäkkiä poissa! Aikansa sain protestiääniä kuunnella ennenkuin pikku mielensäpahoittajat vihdoin nukahtivat. Nyt aitaus tuntuu jo ihan kodilta, sen sisustusarkkitehti tosin ei taaskaan vaan ajatellut ihan loppuun asti, se minkä ajattelin pissanurkkaukseksi tms. onkin pentujen mieluisin nukkumapaikka. Kerrankos sitä erehtyy ja tilanne lienee korjattavissa. 



Kasvettukin taas on, silmien ja vaa'an kertoman mukaan. Tämän viikon syöppö-tittelit menevät siskoksille Giselle ja Gabriella, jotka jo hyvin suuntaa antavan punnituksen mukaan näyttäisivät saaneen painoa lisää viikossa melkein 600g. Perää pitää tällä kertaa viime viikon yllättäjä Glenn reilun 400g tuloksellaan. Painavin on edelleen Gustav ja köykäisin Glenn. Mutta viime pentueeseen verrattuna kaikki muu paitsi Glenn painavat enemmän kuin viime pentueen tällä kohtaa isoin eli Flora. Eikä Glennkään jää kuin jokusen kymmenen grammaa paitsi. Täytyy varmaan jo uskoa että hyvin he kasvavat! 




Saa nähdä oliko riemu siitä ettei Hipun antibioottikuurin takia saatu löysiä masuja riesoiksemme ennenaikaista. Kuurihan oli ja meni eikä enää vaikuta, mutta jostain syystä tänään useammalla oli maha löysällä. Sen näkee siitä, että vaikka Hippu vielä hoitaakin puhtaanapidon, välillä löytyy keltaista ruikulia jostain peiton päältä. Siispä pennut saivat tutustua jälleen uuteen makuelämykseen. Onneksi emonmaidonvastiketta ei tarvittu, mutta keittelin sitä pienen määrän ja sotkin sitten jokaiselle maitohappobakteeria annokseensa. Lääkeruutalla pikkuhiljaa liruttelin keitokset suihin. Neitien mielestä soppa taisi olla ihan maistuvaa, herroista sille antoi oikeastaan arvoa vain Gil. Toivotaan että masut tästä rauhoittuvat. Hippu kyllä hoitaa tosiaan edelleen puhtaanapidon, mutta nykyään se kotona ollessani käy lähinnä vain syöttämässä pennut ja haluaa muiden seuraan. Olen sitä seuraillut ja miettinyt että onkohan se vähän väsynyt, kun välillä pentujen äänet eivät sitä hätkäytä ollenkaan. Toisaalta ulos se olisi menossa aina kun vain mahdollista, ja lähtee sinne suurella äänellä ja häntä prameasti kaarellä mummien kanssa. Ehkä jatkuva meijerinä oleminen vain väsyttää. Voi vain kuvitella, kun ei ole omakohtaista kokemusta. 

Lopuksi blogger-angstia. Työllä ja tuskalla sain yhden kuvan ja videon liitettyä tekstin sekaan. Toinenkin video kyllä löytyy ja pyörii Youtubessa, blogger ei vain sitä löydä. Lopetan taistelun tältä illalta kun akkukin ilmoittaa olevansa loppu ja yritän myöhemmin uudelleen. Sitä odotellessa ko. video löytyy (ehkä) tästä linkistä. Muutenkin "ihan hanurista" tänään koko blogger, tuntuu ettei mikään toimi edes jollain laitteella, raakaversiot miljoonine kirjoitusvirheineen päätyvät nettiin ja osa teksteistä häviää... Arggh! 




keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Uusi makuelämys


Pennut ovat edelleen ahkeroineet maitobaarin asiakkaina, mutta tänään suuhun livahti ensimmäistä kertaa uusia makuja, oli matolääkkeen aika. Puoliunisille pennuille oli tahna helppo syöttää, mutta aiheuttihan se melkoista maiskuttelua, mokoma tahmea töhnä. Mutta äkkiä maistelusta päästiin yli ja uni taas otti valtaansa. Yksi ja toinen pennuista oli vain saanut vähän osumaa kaverin suusta lennähtäneistä lääketahnaroiskeista. 


Pennut muistuttavat jo kovasti pienenpieniä koiria, "marsuvaihe" on jäänyt taakse, vauhti laatikossa on kiihtymään päin, ja on alettu myös "löytää" kavereita, Muutaman kerran olen jo onnistunut bongaamaan ihan aitoa kaverin nujuutusta. Alla lyhyt tyylinäyte Gabriellalta ja Giselleltä, ikävä kyllä kysken kuvaamisen puhelimeni ilmoitti että muisti on täynnä, ja loppu siskosten "painista" meni sitten ohi.




Sitten vielä mammapäivitys. Maanantaina kävimme Hipun kanssa kontrolliverikokeessa. Tulehdusarvo oli laskenut paljon, melkein normaaliin takaisin, ja Hippu sai luvan lopettaa lääkekuurinsa. Huolestuvainen matte tietysti seurailee jokaista pihahdusta ja puhahdusta huolissaan, mutta omalta itseltään tuo mammakoira on nyt viikonlopusta lähtien vaikuttanut. Ja mikä oli ihan huippua, pikkuisten mahat eivät menneet mamman lääkekuurin takia sekaisin kuten joskus on käynyt ja yleisesti on tapana. 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Pennut 2 vkoa



Gina 

Pennut täyttävät tänään 2 vkoa ja on taasen aika ynnäillä viikon tapahtumia. Pikkutirkistelijöiden silmät aukesivat ja laatikossa näkee jo enemmän liikettä jos vain osuu oikeaan aikaan paikalle. En tiedä aiheuttaako kävelytreeneissä nurin kupsahtaminen joskus harmistuneita ääniä, ainakin joskus silloin on Hipun päästävä äkkiä pentukammariin tarkistamaan tilanne jos se sattuu olemaan meidän muiden seurassa juuri silloin. Yleensä Hippu toteaa että ”no hätä” ja tulee takaisin tai sitten se ehkä funtsailee että ruoka lohduttaa aina ja laittaa tarjoilun pystyyn. 
Pentujen motoriikka kehittyy vauhdilla, aika hyvin ne jo ajoittain kävelevät, lisäksi on laatikosta bongailtu korvan rapsutusta ja tassujen nuolentaa. Innolla odotamme koska he alkavat kiinnostua myös niille höpöttävästä ihmisolennosta laatikon reunalla sekä löytävät toisensa leikkitarkoituksissa. Kaikki aikanaan. 

Gabriella, Glenn, Giselle & Gustav

Greg, Gil & Gina

Pullukkaiset kasvavat hyvää vauhtia, Hipulla maitoa tuntuu riittävän. Hippu itse lopetti syömälakkonsa, mikä oli tietysti erittäin huojentavaa, ja on sitten perjantain nuollut kuppinsa puhtaaksi. Muutenkin se tuntuu taas olevan oma iloinen itsensä. Kontrolli-verikoe on huomenna, toivottavasti se näyttää jo normaaleja arvoja.  
Mutta nuorison kasvukäyriin siis. Painavin on Gustav joka painaa jo 1200g, Gilin seuratessa parinkymmenen gramman päässä perässä. Isot pojat ovat omilla lukemillaan, perää pitää Glenn, joka ei vielä aamun punnituksessa ihan yltänyt kilon rajaan asti, nyt jo varmaan kylläkin päivän syötyään. Koko muu konkkaronkka onkin sitten tasaisesti vähän päälle kilon kerhossa. Kun viikon syöppö-tittelin ansaitsijaa etsitään, ei kukaan kai hämmästy jos ykkös- ja kakkossijan nappaavat syömämiehet Gustav ja Gil vähän vaille 500g viikkovauhdillaan. Mutta, tadaa, pronssille kiilaakin todellinen yllätysnimi pikku-Glenn sekin yli 400g suorituksellaan! Loppu sakki onkin sitten taas tasaisesti paksuuntuneitten yli 350-alle 400g kerhossa. Pennut kasvavat sitä rataa, että ensi viikon punnitukseen on vaihdettava talousvaa’an tilalle järeämmät laitteet! Myös laatikko alkaa näyttää ahtaalta, ehkä on pian aika antaa pentujen kävelyharjoituksille enemmän tilaa.

Yritin taas tallennella pentulaatikon elämää...








torstai 4. huhtikuuta 2019

Uutuuksien äärellä


Päivät kuluvat vinhaa vauhtia ja pennut kasvavat silmissä. Tänään hiukan omalaatuisensa työpäivän jälkeen oli ihanaa tulla kotiin ja todeta että pikkuisten silmät jo hiukan raottelevat, eivätköhän viikonlopuksi jo aukea. Myös kävelyharjoitukset ovat välillä kovassa käynnissä ja välillä näkyy jo suhteellisen varmanoloistakin menoa. Pikku-Glennin on bongailtu olevan kaikkein ketterin näissä harrastuksissa. Ylläolevalla videolla on varsin kömpelöä menoa se minkä sain talteen. Pullukat putosivat baarista, ja masu täynnä ei ilmeisesti tasapaino ihan ole parasta a-luokkaa. 

Mammakoiran kanssa kävimme jälleen tohtorissa kun se heittäytyi pieniruokaiseksi. Tulehdusarvo oli edelleen ylhäällä joten antibioottikuuria jatkettiin maanantaihin jolloin Hipulla on kontrollikäynti. Nyt on sitten mamman kanssa leikitty välillä melkoista ruokahippaa ja käytetty houkuttimena kaikkea mahdollista herkkua ja välillä myös kateellisia vieressä kyttääviä mummeja. Menestys on ollut vaihteleva, mutta kokonaan paastoilemaan muori ei ole alkanut. Tänään näytti töistä tullessa jo taas maistuvan ihan pienen epäröinnin jälkeen, toivotaan siis vihdoin pikkuhiljaa tämän episodin loppuvan. Täytyy kyllä nostaa hattua Hipulle, huolimatta siitä että sillä saattaa olla ikävä olo kohdussa vielä mahd. olevan täytteen takia ja jonka ulostulo aiheuttaa supistelua ja jonka takia imettäminen ei varmaan aina tunnu mukavalta, hoitaa se silti pentunsa hyvin huolellisesti ja painuu imettämään ja puhdistamaan ne säännöllisin väliajoin vaikka pentujen uinaillessa haluaakin olla välillä meidän muiden seurassa ja ulkoilla mummeleiden kanssa yms. Ja pentujen masut ovat edelleen kunnossa mamman antibioottikuurista huolimatta, yksi asia mistä voi olla myös hyvin kiitollinen.