Viikko on vierinyt nopeaan, iloineen ja huolineen, ja tänään pikkuiset täyttävät siis jo 1 viikkoa. Toistaiseksi kai ainoastaan painokäyrä on heidän kehittymisestään konkreettista kerrottavaa, mutta viikon päästä ollaan jo mielenkiintoisempien asioiden äärellä kun silmät aukeilevat ja pikkuhiljaa kävelyäkin varmaan aletaan tapailla. Mutta siihen asti siis kasvetaan ja kaunistutaan, ja hyvinhän sitä painoa on viikossa kertynytkin. "Pikku-Robi" alias Glenn (en todellakaan tiedä onko Glenn eniten isäänsä tullut, se vaan jotenkin niin toi Robin mieleen kun ensimmäisenä syntyi, voihan hyvin olla että joku muu veljistä lopulta muistuttaa isäänsä enemmän, aika näyttää...) on edelleen pikkuisin, mutta on saanut viikossa painoa pikku takapakistaan huolimatta jo yli 250g, ja painaa itseasiassa jo enemmän kuin viime pentueen pikkupojat samanikäisenä (joilla tosin vaikutti Mistyn maidontuotannon hidas alku). Isoimmat gansterit ovat Gil ja Gustav jotka jo ylittivät 700g rajan ja joihin en puntarissa eroa saanut. Muu porukka keikkuukin siinä 650g tietämissä, ja Glenniä lukuunottamatta kaikki ovat karvan vaille tuplanneet painonsa viikossa. Melkoisia "syömämiehiä". Ja tasapaksua porukkaa, Glennkään ei pistä pullukkamarsujen kasassa silmään. Minulla on tutina, että pirteä ja ketterä pikkupoika vielä näyttää isommilleen kuinka sitä ruokaa syödään. Nytkin sillä on vähän pienemmästä koostaan selkeästi etua maitobaarissa, mahtuu pienemmistä koloista etuilemaan ruuhkatilanteissa.
Tänään katselin seinäkalenteria ihan muut asiat mielessä, ja huvituin kun silmäni sattuivat 24. päivän kohdalle. Kukas siinä nimipäiviään vietteleekään, Kaapo, Gabriel, Gabriella. Hauska sattuma, kun pentuja pikakastoin laatikkonimillä, minulla ei ollut tästä aavistustakaan, mutta kiva että joukkoon osui 1 Gabriella. Joka muuten on jo saanut lisänimen Wilda-Gabriella, sillä kun on selässään samanlainen kuvio, "lokki", kuin Hipun emällä Wildalla. Muita lempinimiä ei vielä olekaan kuin että pikku-Glenniä toisinaan kutsutaan myös pöksymieheksi, sillä kun on toisessa takajalassaan hauska punainen pidempi housunpuntti.
Huolimatta kovasta väsymyksestään on Hippu hoitanut lapsensa tunnollisesti. Ei ehkä välttämättä tunnu hyvältä imettää seitsemää nisistä roikkuvaa naperoa kun olet korkeassa kuumeessa ja ties kuinka kohdussa nipistelee. Urhoollinen mamma on kuitenkin jaksanut hoitaa jälkikasvunsa kunnialla. Laatikkoon se ei enää ainakaan päiväsaikaan jää nukkumaan, kun pennut on syötetty ja muuten huollettu siirtyy se muualle nukkumaan tai sitten pentukammarin portin taa vartioimaan. Tänään se on halunnut viettää aikaa pentujen nukkuessa meidän muiden seurassa, maata keittiön pöydän alla mummeleiden kanssa jne. Kun pentuhuoneesta kuuluu vakuuttavia ääniä seisoo Hippu nenä portissa kiinni ilmaisten halunsa päästä tarkistamaan tilanne. Ihan kaikki äänet eivät selkeästi vaadi toimenpiteitä koska ihan aina ei Hippu viitsi vaivautua.
