maanantai 25. maaliskuuta 2019

Pennut syntyivät



Perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoi tapahtua. Vaikka olin mittaillut Hipun lämpöjä tasaisesti 2 krt päivässä jo viikon, en ollut vielä onnistunut saamaan lämpöpiikkiä kiinni, lyhyempää tai pidempää hetkeä, jolloin nartun lämpö käy alhaalla ja josta voi päätellä synnytksen alkavan lähiaikoina. Tuumasin siis että tämänkin yön saamme vielä nukkua rauhassa. No, ei se ihan niin mennyt, klo 1-2 maissa Hippu alkoi petailla pentulaatikossa innokkaasti, ja läähätellä myös tavalla jolla nartut tapaavat läähättää synnytyksen lähestyessä. Aamuun mennessä ei tapahtunut mitään, ja tämä vaihe synnytyksessähän voi kestää pitkäänkin. Ennen puoltapäivää Hippu lurautti pentulaatikkoon isohkon määrän lapsivettä, josta tuumailin varsinaisen synnytyksen olevan piakkoin alkamassa. Ei alkanut ei, petailu ja läähättäminen jatkui entistä innokkaampana ja välillä Hippu lepäsi ja aloitti uudelleen. Loppuillasta minulla meni ns. hermo, aloin nähdä sen runsaantuntuisen lapsivedentulon takia silmissäni jo kaikkia kauhukuvia synnytyskanavaan juuttuneesta kuolleesta pennusta jne joten oli pakko soitella päivystävään eläinsairaalaan. Pyysivät käymään ja varmistamaan ultrassa että pennuilla on kaikki hyvin, ja ettei siellä tosiaan ole mitään tulppaa.
Jesh, klo 0.00 starttasin Hipun kanssa kotipihasta kohti Tammistoa. Sairaalassa todettiin, että synnytyskanava oli vielä tiukka, ei auki, ei tunnu tukkoa ainakaan tunnustelemalla, ja Hippu ultrattiin varmuudeksi kahteen kertaan, koska joidenkin pentujen pulssi oli hiukan tavallista alhaisempi. Kuulemma nukkuvilla pennuilla on näin (ja jälkiviisaana voidaan todeta että synnytyksen lähestyessäkin voi todennäköisesti näin olla :D ). Myöskin veriarvot olivat normaalit. Lopputulema oli,  että pennuilla on kaikki hyvin, tulppaa ei ole havaittavissa, ja meidät kotiutettiin joskus lähempänä klo neljää.
Olimme kotipihassa klo 4.30, ehdin ottaa pientä yöpalaa ja alkaa miettiä että uskaltaisiko tässä nyt jo toisen valvotun yön putkeen ollessa kyseessä hiukan torkahtaa... Odottavainen tunki sitä pohtiessani kylkeen, ja sain todeta että hetkinen vain, sehän supistelee! Hippu sai komennuksen pentulaatikkoon jonne se mielelään siirtyikin, ja ensimmäinen pentu syntyi klo 5.10. (Luojan kiitos jäi autosynnytys kokematta!). 
Ensimmäinen pentu oli poika, ja totesin sen synnyttyä, että pikku-Robihan sieltä taisi tulla. Hippu oli synnyttäjänä aivan loistava, kätilöpalveluita ei juurikaan tarvittu, mikä oli tietenkin hyvä senkin puolesta, että kätilö alkoi olla kaiken valvomisen jäljiltä hetkittäin vähän nuupahtaneessa tilassa eikä ihan aina ajan hermolla. Ensimmäiset 4 pentua olivat uroksia, ja alkoi jo pelottaa vitsailuni 7+1 pentueesta (kuten Hipun oma, ja sen emän pentue aikanaan) tulevan todeksi. No, sanonta "naiset ensin vaikka kaivoon", ei pitänyt tässä tapauksesa paikkaansa, seurraava oli tyttö, samoin seuraavat 2, joista olin tietysti asiaankuuluvan onnellinen, ihania poikia mitenkään väheksymättä, mutta sukupuolitasa-arvo on pentueessakin hyvä juttu. Viimeinen tytöistä syntyi klo 9.07 jonka jälkeen laatikossa pötkötti 7 tummahkoa kooltaan tasaisen  näköistä pentua. Ja niinhän ne olivatkin, painot väliltä 312-362g. Hippu on oikein hyvä ja omistautunut emo, maitoa tulee ja tuntuu riittävän (meijereiden koosta päätellen niin pitääkin) ja pennut ovat pirteitä ja jänteviä. Pidellään siis kädet ristissä, että kaikki hyvä jatkuu.

Eilen sain napattua ensimmäiset kuvatkin pikku punanenistämme, jotka perinteen mukaan saivat laatikkonimensä heti synnyttyään. G oli taas hiukan kinkkinen kirjain, pariin hätäratkaisuun taidettiin sortua :D , mutta ei nimi pentua pahenna jos ei pentu nimeä... He ovat siis täällä meillä ollessaan tunnetut nimillä (syntymäjärjestyksessä) Glen,Gil, Gustav, Greg, Giselle, Gabriella & Gina. On erittäin toivottavaa että he sitten aikanaan omissa kodeissaan saavat jonkun ikioman sopivan tarkasti mietityn kutsumanimen jota ei ole revitty kahdessa sekunnissa valvoneen kasvattajan väsyneistä aivoista :D


Onks kaikki ok?

Mamman vahtivan silmän alla


Vikinää ja maiskutusta