perjantai 31. toukokuuta 2019

Kaikki kodeissaan

Eddie ja Hilma

Niin koitti perjantai, ja viimeinenkin pienistä muuttajista lähti kohti omaa kotiaan, kun Greg nykyisin Eddie lähti kohti Lapinjärveä. Kulunut viikko on ollut hauska mutta haikea. Kaksikon temmellystä seuratessa ja Hipunkin leikkeihin osallistuessa on välillä ollut naurussa pitelemistä, ihanaa sitä on ollut katsoa. Viikossa Hilmasta ja Eddiestä hitsautui melkousen tiivis parivaljakko. Mutta kaikki loppuu vääjäämättä aikanaan, ja tänään siis Eddie lähti kohti omaa kotiaan jossa sitä jo hyvin hartaasti odoteltiin. Me purimme pois pentuvankilaa ja siivoilimme, Hilma  viipotti muiden mukana osallistumassa remonttiin ja eiköhän elämä taas asetu omaan uomaansa, Hilma Hipuntyttärellä maustettuna. Onnea kaikille ihanille ja rakkaille Hipun ja Robin pennuille ikiomissa kodeissaan!


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sisko ja sen veli pitää vauhtia yllä



Kylläpäs viikko kului taas nopeaan. Hauska kolmikko temmelsi nurkissammme perjantaihin asti, jolloin oli aika vilkuttaa pienemmälle Edille lähtiäisiksi omaan kotiin Vantaalle. Nyt sitten enää villi kaksikko, Hilma Hipuntytär ja isompi Edi temmeltää keskenään loppuviikkoon, jolloin väki taas vähenee, ja neitikoiran täytyy sopeutua elämään isojen koirien laumassa.



Hauskaa noiden kolmen touhuja oli seurailla (videot ajalta jolloin pikku-Edikin oli mukana touhuissa) ja nyt sitten ihmetellään melkein itseohjautuvaa kaksikkoa joka touhuaa pihalla isompien perässä tai itsekseen. Hippu tosin löysi jo neljän aiemmin muuttaneen pentunsa lähdön jälkeen uudelleen jonkinlaisen tehomammavaihteen ja vahtii pentuja nyt jotenkin tarkemmin ja myös leikkii niiden kanssa, mikä aiemmin oli ihan satunnaista. Hippu on löytänyt sisäisen paimenkoiransa, ja yrittää pitää pentuviikareita jotenkin kasassa, ihan oikeaoppisin paimenkoiran elkein. Mutta sattuuhan sitä että pentukatras häviää kun hetkeksi herpaantuu, kun mammalle tulee muuta tekemistä, on haukuttava pyöräilijää, bongailtava rastaita Kukan kanssa tms hyvin tärkeää. Sen jälkeen on taas paikannettava missä ipanat vilistävät.  Jännityksellä odottelemme saako Hilma osakseen jatkuvan vartioinnin ja seurannan kunhan toinenkin Edi-veljistä tuosta lähtee omaan kotiinsa. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Enää kolmikko temmeltää kennelissä


Pennut täyttävät tänään 8 vkoa, ja jo 4 heistä asustelee jo omassa kodissaan. Gustav , nyk. Kusti muutti Helsinkiin perjantai-iltana, ja eilen illalla oli Gina-neidin vuoro lähteä kotiin Nurmijärvelle. Ginan uusi oma nimi on vielä mietintävaiheessa. Onneksi nämäkin kaksi pientä muuttajaa tuntuvat sopeutuneen uusiin oloihinsa.

Meillä täällä ovat siis enää veljekset Glenn ja Greg, jotka molemmat ovat saamassa nimen Edi, joten meillä on sitten täällä nyt veljekset iso- ja pikku-Edi, joille kuria ja jöötä yrittää pitää siskonsa Hilma Wilda-Gabriella. Pienempi Edi muuttaa omaan kotiinsa loppuviikosta ja toinen Edi viipyy vielä viikon pidempään. Sen jälkeen Hilma saa tyytyä mammansa ja mummien seuraan. Hippu tuntuu seurailevan tuon jäljellä olevan koplansa kintereillä hiukan entistä enemmän, mutta kyllä vinhaa vauhtia viilettävä kolmikko välillä onnistuu eksyttämään mammankin jäljiltään. Sitten kun huutelen pikkuisia, haukahtelee Hippukin tai joku mummeista, ja pikkukoirat juoksevat jostain retkiltään. Aika pätevä seitsikko meillä jo oli ulosmenojen ja sisälle syömään tulon suhteen, mutta tuntuu että aina paremmaksi menee. Nyt kolmikko jo pian ulkoa tultua jonottaa ruokailemaan portin takana, ja syömäön tullaan heti eikä kukaan jää haahuilemaan eteiseen. Kamalan siistiä vankilassakin jo on, pikkukoirat käyttävät enimmäkseen laatikkoa vessanaan, ja sanomalehtipaperin kulutus on laskenut merkittävästi. Paljolla ulkoilulla on kyllä osuutta asiaan. Ilmat ovat todellakin hellineet kesälomalaista, ja tänäänkin on voitu ulkoilla kyllälti. Näyttää olevan pienille sukanriepottajille hyvin mieluisaa puuhaa. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Muuttoliike alkoi

Toissapäivänä se sitten alkoi, pienoisten muutto omiin koteihinsa. Ensimmäisenä maailmalle lähti Giselle, joka muuntautui Alliksi ja asustelee nykyään Raumalla. Tämän päivän muuttaja oli Gil, joka iltapäiävllä matkaili kotiinsa Kouvolaan ja tuntee nykyään nimen Leevi. Viestit ja videot maailmalta kertovat, että pikkumuuttajat ovat olleet ihan reippaina uusissa kodeissa vaikka kaikenlaista uutta ja jännää eteen on tullut.

Ennen lähtöä tehtiin suuri loppupunnitus, ja todettiin että ihan kivasti on ruoka maistunut ja ihan hyvänkokoisia pentuja ovat kaikki, vaikka kokoero suurimman ja pienimmän välillä onkin 1,5 kg. Pulska Leevi-Gil painoi keskiviikkona 5,7kg ja pikkuisin kaikista Glenn 4,1 kg. Siihen väliin asettui sitten välikoon pojat 5,3kg panollaan, Alli-Giselle 4,6kg:llaan, ja kaksi muuta tasapaksua tyttöstä 4,4 kg painollaan. Vertailun vuoksi, Hippu-Mamma itse painoi 3,6kg samanikäisenä eikä se ollut pentueensa pienin.

Hippu on ottanut pentujen lähtemisen lunkisti. Tosin tänään illalla Leevin lähdettyä se iltaulkoilulla taisi tuntea jonkinlaista tarvetta seurustella enemmän jäljelä olevan lapsilaumansa kanssa. Pennut eivät juurikaan ole ulkona kiipeilleet Hipun päällä, jo siitäkin syystä että lintujen ilmaantunminen pihapuihin on pitänyt Hippua ja Kukkaa kovin kiireisenä. Mutta nyt illalla se pyöriskeli ja kieriskeli pentujen kanssa, ja seuraili vähän muutenkin välillä niiden menoa. Ehkä sille tuli mieleen vähän kuitenkin pitää huolta, etteivät kaikki heti häviäisi... Muutenkin lauma tuntuu jo älyttömän pieneltä, kun 2 on poissa. Lauantai-iltana on varmasti ihan autiota, kun Gustav ja Ginakin ovat lähteneet.

Kuvasatoa viisikin iltaulkoilulta, videointi alkaa olla jo aika mielenkiintoinen ajatus, kun kaksi pentua viipottaa tuolla, yksi tuolla, ja joku on hetken hukassa kokonaan... :D


Mamman kimpussa


Mamman kanssa retkeilemässä


Äiti vähän relaa


Sukka josta on saatu ihan mahdottomasti iloa, sitä riepotettaessa ja sitä katsellessa


Tunneli Kiinaan


Potretteja

Parisen iltapuhdetta meni pentuja kuvatessa, homma jossa pitäisi olla lehmän hermot ja elefantin kärsivällisyys, ja jonka mieluusti ulkoistaisin jos voisin. Nytkin penturaukat olivat ehtineet unen partaalle tai vasta heräilemässä, ja ihan velttojen koiranpentujen seisottaminen tai seisottaminen noin yleensäkään ei ole lempihommiani. Jotain kumminkin saatiin kasaan, vaikka "passikuvissa" penturaukkojen ilmeet ovat kertovat... Perinteisesti tämä on laji, jossa ratkaisee nopeus, onni, tähtien asento...ja tietysti jotkut ovat yhteistyöhalukkaampia kulloinkin kuin toiset. Kiitokset avusta Minnille ja Niinalle!

Pennut 7,5 vkoa


Dirlian Gangster Indeed



Dirlian Gangster Prankster



Dirlian Gentleman Criminal


Dirlian Greatest Gunman


Dirlian Gangster's Bride


Dirlian Granny's Pride




Dirlian Guilty Pleasure



sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Pennut 7 vkoa

Yrittämisen puutteesta ei voi pentuja ainakaan syyttää...
(Äitikin tarvitsee joskus omaa aikaa, varsinkin äitienpäivänä 😂)


Niin se aika lentää kun on hauskaa, ja viime viikollakin sitä lystiä on riittänyt. Pääsääntöisesti säät ovat suosineet, ja työpäìvinäkin pennut pääsivät pariin otteeseen pihastelemaan. Nyt alkoi kasvattajalla pieni kesäloma, joten ulkoilemaan pääsee vielä useammin. Sään salliessa, tai no... Perjantai-iltapäiväksi oli luvattu sateita, ja ihan kiitettävän märkää olikin kotiintullessa ja vettäkin tihkutteli. Olin noin niinkuin vähän päättänyt, että vintiöt saavat viihtyä vankilassaan, koska märkää jne. No, ei mennyt ihan kuin Strömsössä... Pikku kiljukurkut TAHTOIVAT pihalle temmeltämään! Ei Erkkikään sellaista kiljuntaa kuuntele, joten pennut vs. Maarit 1-0. Toivottavasti tässä ei nyt opittu, että kiljuminen kannattaa aina 😅. 



Pihalla pennut vilistävät sinne tänne, ja kaikki irtain kelpaa edelleen kannettavaksi. Siinä sitä lystiä katsojalle on kerrakseen kun pikkuväki mennä touhottaa tosissaan milloin missäkin. Yksi lempipaikoista on kukkapenkki, ei taida kannattaa ainakaan tulppanien ja laukkojen suhteen odottaa kovin hienoa kukintaa jos ollenkaan, tai ainakin se on maatamyötäilevää...


Pihalta tullaan sitten aikanaan ihan kiltisti ja jonossa sisällekin, mitä nyt lakisääteinen 1-2 mattimyöhäistä saattaa jäädä pihalle hengailemaan ja joutuu kantokyydillä eteiseen. Eteisessä riehutaan hetken aikaa, ja sitten maistuu jo ruoka pentuvankilassa.



Aikamoinen meno ja melske täällä on toisinaan, mutta keskiviikkona ollaan haikeiden hetkien äärellä, kun lauman ensimmäinen muuttaa omaan kotiinsa. Lauantain jälkeen lauma on harventunut kolmeen temmeltäjään, mahtaa meillä tuntua autiolta ja hiljaiselta. Mutta nautimme täysillä koko laumasta siihen asti. Ainahan tämän ajan tietää koittavan, mutta tulee se silti tavallaan yllätyksenä, nytkö jo...

torstai 9. toukokuuta 2019

Tarkastettuja sukanriepottajia

Tällä viikolla oli suurten päätösten aika. Ensin kuitenkin matkailtiin eläinlääkärintarkastukseen saamaan vähän virallista tietoa kustakin pennusta ja mikrosirut niskaan Eli porukka pakattiin "kissankuljetuslaatikkoihin" ja auton peräkonttiin. Automatka sujui muuten rauhallisesti mitä nyt yksiöön itsensä arponut Gina-neiti vähän lauleskeli.  Perillä oltiin tosi reippaita tutkimuksissa eikä Ginaakaan enää yhtään laulattanut perille tultua. Kaikki penntu todettiin terveiksi, purennat ovat ok ja pojilla on mitä pojilla kuuluu olla. Kotimatka sujuikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä, takapaksissa hiljaisuus,  ja kotona päästiinkin sitten suoraan iltatemmellykselle pihalle.



Pennuista onkin tullut hyvin innokkaita ulkoilijoita. Enää niitä ei tarvitse kanniskella ulos tai ulko-ovelle, kun pentuvankilan oven avaa, juoksee sieltä siivo jono ulko-ovelle, enää ei kukaan eksy matkalla joukosta. 



Ja pihallahan on kivaa. Tämän viikon uusiin taitoihin, tai toden teolla käyttöön otettuihin taitoihin kuuluu kantamis- ja vetoleikit. Pihaltahan löytyy kaikenlaista, kukkaruukuista vanhoihin lelunraatoihin ja pyykkinarulta joskus pudonneisiin sukkiin. Niitäpä sitten on ollut todella riemullista retuutella kavereiden kanssa saunan alle säilöön ja sieltä pois.
Kasvattaja elelee juuri nyt aika hektistä elämää jonka vapaa-ajan siis täyttää lähinnä koiranulkoilutus; mamma ja mummit haluavat lenkilleen, ja pikkuisetkin pitävät jo tarkkaan lakisääteisistä ulkoiluistaan kiinni. Niinpä mielenkiinnolla odotan huomista uhattua sadeiltapäivää ja sitä kuinka selittää seitsemälle ulosvaativalle pikkuwalesille että siellä sataa ja on märkää... Paria pentua sateessa vielä helposti ulkoiluttaakin, mutta 7:n kanssa tulee jo mukaan jokunen x-factor... Katsotaan kuka antaa ensiksi periksi. 

Niin, ja onhan pennut nyt nimetty virallisin nimin ja rekisteröitykin siis. Rikosrekisteröity 😂, voisi kai sanoa. Heistä tuli:
Dirlian Gangster Indeed - Gustav
Dirlian Gangster Prankster -Gil
Dirlian Gentleman Criminal - Glenn
Dirlian Greatest Gunman - Greg
Dirlian Gangster's Bride - Gina
Dirlian Granny's Pride - Gabriella
Dirlian Guilty Pleasure - Giselle

Päätökset on siis kaikehty kuka muuttaa ja mihinkin, ja onkin järkyttävää ajatella että viikon päästä väki vankilassa alkaa tosissaan vähetä. Onneksi kuitenkin on taas jokunen pentu vähän pidempään ettei jouduta kummalliseen hiljaiseen tyhjiöön liian äkkiä. No tällä kertaa tyhjiötä varmaan tehokkaasti poistaa kotiinjäävä "Neiti Wilda-Gabriella", jonka etunimi on vielä hiukan hakusessa 😄

maanantai 6. toukokuuta 2019

Iltavillit

Tänäänkin oli niin ihana ilta, että tulikin oltua lähes koko ilta ulkona. Kotiintultua ulkoistettiin koko porukka pennuista mummeihin ja kunhan pikkukoirat syötyään simahtivat (keskiväkevän paini-ja leikkisession jälkeen) oli aikuisväestön lenkin aika. Sitten aikuisille iltaruoka ja pian taas oli aika saada pikkuväki pihalle. Muutama  videokin saatiin taltioiduksi taas heidän touhuistaan.






Onhan heitä niin hauska seurata, kun kaikki tehdään niin tosissaan ja täysillä :D . Osaisipa elää pienen walesipennun asenteella! 

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Pennut 6 vkoa

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla ja sitä vauhtia on varsinkin Vapun jälkeen riittänyt. Vielä pari päivää sitten ulkona olinaika pieniä piipittäjiä joiden mielestä ulkoiku ei aina ollut niin kivaakaan, nyt sitten viikonloppuna alkoi tuntua että ulkona vilistää yhtäkkiä lauma isoja reippaita ulkoilijoita. Ja ollaan me ulkoiltukin. Lauanatai aamuna oli ihana auringonpaiste, ja kuvittelimme että näinhän me ulkoillaan joka käänteessä. Mutta sittenhän tuli se kunnon lumimuräkkä joka kasteli kaiken ja jonka keskellä ei viihtynyt edes aikuisväestö, joten lauantain ulkoilmaelämä oli sitten siinä. Aamupäivältä taltioituun kuitenkin videopätkä josta näkee ainakin sen, että kuvaaja ei aina pysy pikkuvipeltäjien vauhdissa mukana.


Tänään sitten otettiin vahinkoa takaisin koko rahan edestä. Aamupäivällä käytiin ulkona oppimassa Kerttu-mummilta erinäisiä juttuja, esim. saako mummin luuta ottaa ja saako mummin häntää jahdata. Ensimmäiseen kysymykseen Kertulla on antaa vastaus että ei, toiseen vastaus on että periaatteessa ei mutta siitä usein tingitään. On kyllä ihanaa ja onni omistaa vanha viisas narttu joka opettaa pennuille koiranelämän perusasioita. Tuntui tälläkin kertaa, että se oikein etsimällä etsi luita pihalta että pääsee pikkuisten opettajaksi, kun ei se koko talveen ole ollut noista vanhoista luista kiinnostunut. Ja josta voi olla 101% varma ettei se tee pennuille mitään. Hippu-mamma kyllä näytti joskus koulutussessioiden kestäessä hiukan huolestuneelta, mutta sillä ei olekaan niin pitkää kokemusta Kertun pentukoulusta kuin minulla. Toinen vanha viisas mummeli sitten väisteli pentuja parhaansa mukaan ja pakeni välillä paikkoihin joihin pennut eivät pääse.





Pitkän päivän päätteeksi pikkuvillit pääsivät vielä ulos ennen iltapalaakin. Jaloissani vipelsi muutama pentu ripustellessani pyykkiä kuivumaan ja saunan alta kuului ärinää ja purinaa, mikä lie painiottelu sielläkin käynnissä. Pikkuisilla tosiaan vauhtia on jo melkoisesti, välillä jalat vievät niin nopeaan että sitä ei vielä oikein pysty hallitsemaankaan, ja pentunen tuiskahtaa nenälleen. Kaivaminen kuuluu nyt opittuihin uusiin taitoihin, ja sitä harjoitellaan tarmokkaasti. Ilmeisesti saunan alle on suunnitteilla kellarikerros mitä pikku maanrakentajat joukolla ja innokkaasti ovat toteuttamassa. 




Alkavalla viikolla on suurten päätösten aika, kuka pennuista muuttaa mihinkin. Eläinlääkärintarkastukseen on aika varattu, ja perinteisesti sen jälkeen on päätöksiä tehty ja pennut rekisteröity jne. Ristiäiset täytyy vielä pitää sitä ennen, luultavasti kaikille on jo nimet, vielä pitää miettiä kuka on kuka, onhan tässä vielä jokunen hetki aikaa miettiä, kun vasta sirutusvaiheessa asia täytyy olla päätettynä. Jollain lailla rikollisuuteen viittavat nimet penturaukat saavat kannettavakseen, kiitos Hippu-mamman maineikkaan menneisyyden kuuluna nuorisorikollisena. 

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua toivottaa Dirlianin väki, mummikoirat Kerttu ja Kukka, Hippu pentuineen ja kasvattaja-Maarit

Tänäänkin jatkettiin ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa. Pikku-ulkoilijoista tulee aina vain reippaampia ja ne uskaltavat lähteä kauemmas tutkimusretkillensä. 



Ulkoilun jälkeen syötiin ja painittiin, ja leikkien jälkeen yleensä nukutaan kiltisti pitkän aikaa. 



sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pennut 5 vkoa

Olinpa aikeissa laittaa otsikoksi järkytysten päivä, mutta ajattelin sitten että joku jo järkyttyy ja ajattelee jotain oikeasti järkyttävää tapahtuneen. Vaan ei , pikkukoiria on vain järkytelty pienillä muutoksilla ja uusilla elämyksillä.

Alkoi jo olla korkea aika saada pikkutemmeltäjille enemmän juoksutilaa, joten oli aika laittaa koko pentuaitauksen kapasiteetti käyttöön ja laajentaa heidän vankilaansa jälleen. Perusteellisen siivouksen ja rakennustöiden ajaksi pikkuväki joutui lusimaan tilapäisvankilaan, mikä ei heistä ollut kovinkaan kummallista.


Isompi uusi koti oli sitten ensi alkuun vähän jännä paikka. Tulihan siinä ainakin puolet avarammat oltavat, ja pari uutta elementtiä ihmeteltäväksi. 



Tutkiskellaan paikkoja

Ja kuinkas sitten kävikään...


Toinen  päivän järkytyksistä oli ulkoilemaan joutuminen. Kyllähän sitä jo torstaina pikkuhetki kokeiltiin, kovan piipityksen se aiheutti silloin, ja melkein yhtä kovan edelleen. Kuvaa ei saatu taltioitua paljoa, kun piti vähän valvoa missä piipittäjät menevät. Glenn tuntuu tällä hetkellä olevan lauman rohkein, sinne se oli kovaa vauhtia menossa saunan alle mamman vanavedessä. 


Onneksi uudessakin kodissakin ruokaa saa, ja se ruoka maittoi, ja sen jälkeen jaksoi vähän touhutakin nyt jo turvallisen tuntuisessa pentuvankilassa. Jossa ensimmäiset ja notkeimmat muuten jo kiipeilevät kaltereita vasten. Enteilee portin sulkemista, onneksi Hippu jo ny hyppiä leiskauttelee aidan yli mistä sitä huvittaa. Varmaankin jäänyt selkärankaan edellisten pentujen ajoilta kun niitä piti käydä katsomassa. 





 
Alkoihan se väsymyskin vihdoin jo vähän painaa. 



torstai 25. huhtikuuta 2019

Päiväunia ennen




Nyt kun on lomalla, on ihanasti aikaa seurailla pikkukoirien touhuja silloin kun he sattuvat olemaan touhupäällä. Tänään lounaan ja siivoushetken jälkeen mm. ihmeteltiin "miehissä" uutta peittoa, joka pikkumarsuaikaan hankalaksi todettiin ja siirrettiin sivuun, pennut eivät päässeet kunnolla ryömimään upottavan pehmeällä alustalla. Nyt se ei haittaa, ja maistellakin sitä piti...

Avointen ovien aika on koittanut aikuisväestölle, silloin kun olen kotona. Hippu läähätti yöllä niin kovin pentuhuoneessa portin takana etten saanut nukutuksi, joten oli pakko päästää se sieltä pois. Niin sitten nukuimme kaikki missä nukuimme, Hippu taisi kuitenkin olla vahdissa avoimen portin ulkopuolella, ja päivälläkin portti on ollut auki paitsi pikkuisten syöntiaikaan (ettei niiden ruoka häviä parempiin suihin). Nyt kun saa tulla ja mennä, ainakin periaatteessa, mummeleita ei pentuhuone kiinnosta juurikaan. Sitäpaitsi kun ulko-ovi saa olla lämpimän ilman johdosta auki, mummit viettävät mielellään aikaa ulkona vartiointi ja -bongaustehtävissä.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pienet päiväpainit

Äänimaailma pentukammarissa monipuolistuu, viime aikoina on opittu haukku, ja uusin tulokas on murina

maanantai 22. huhtikuuta 2019

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pennut 4 viikkoa


Kuka ei kuulu joukkoon...

Pääsiäisterveiset pentuaitauksen ääreltä! Tänään pikku pääsiäispuppet täyttävät jo 4 viikkoa, ja mennyt viikko toi taas uusia asioita pentujen ihmeteltäväksi.



Pennut mennä viipeltävät jo varsin vauhdikkaasti, joten oli aika taas hiukan suurentaa niiden elinpiiriä. Tällä kertaa laajennus ei aiheuttanut samanlaista närkästynyttä piipitystä kuin pentulaatikon yhtäkkiä kadotessa vaikka remonttireiska heiluikin elementtien kimpussa pikkuväen päiväuniaikaan. Päinvastoin, nyt näytti siltä että isommassa tilassa oli parempi spurttailla. Eikä enää kauankaan, kun taas laajennetaan.



Viikon isoin uutuus on kyllä eittämättä kiinteä ruoka! Kaupan pentumössöllä aloitettiin syömäkokeilut, ai että sitä maiskuttelun ja mussutuksen määrää minkä se aiheutti. Makuskaalaa on tähän mennessä laajennettu jauhelihalla, kuivamuonalla ja piimällä, ja lisääkin uusia makuelämyksiä on luvassa. Hyvin on maistunut, paitsi tänään päiväruokailulla kun arvon pikkuväki suvaitsi ruuan tullessa ja tarjoilijattaren huudellessa nuorisoa syömään vain kääntää kylkeään, siis ne jotka ylipäätään reagoivat. Ilmeisesti ei ollut kauhea nälkä! Kovasti he tuntuvat kasvavan ja olevan tyytyväisiä oloonsa, joten laiska kasvattaja ei vaivautunut viikkopunnitusta tekemään. Ihan pian on kuitenkin taas matolääkkeen aika, ja silloinhan on jotain osviittaa pienoisten painosta oltava.


Ruuan jälkeen ramasee


Alkuviikosta löysällä olleet masutkin lienevät asettuneet, koska aitauksesta ei juurikaan löydy todistusaineistoa kuin pissaamisesta. Puhtaanapito Oy Ab Hippumamma toimii siis edelleen täysillä, vaikka pennut siirtyivät jo syömään kiinteää ruokaa. Monesti äitikoirat lopettavat tällä kohtaa kakka-asioiden hoitelun, mutta näköjään toistaiseksi Hippu ei ole vielä täysin ulkoistanut siivoushommia. Hippu itsekin on vihdoin ihan täysillä se oma Hippuseni, ilmeestä ja eleistä näkee että nyt sitä ei enää mikään ahdista tai tunnu ikävältä. Kylläpä tuntui tosi ihanalta nähdä Hippumainen hännänpyöritys pitkästä aikaa!




Niin ja ne hampaat! Ne ilmaantuivat salakavalasti joskus alkuviikosta. Joskus silloin kerran Hippu katseli minua imettäessään jotenkin arvoituksellinen ja miettiväinen ilme kasvoillaan 😂. Olisiko ensimmäiset merkit pikkuhampaista olleet silloin tunnettavissa. Siellä ne nyt siis ovat, pian koittavaa piraija-kautta tässä "innokkaasti" odotellaan.



Vieraitakin pennuilla on käynyt  ja lisääkin on tulossa pääsiäisen aikana ja sen jälkeen. Ihme ja kumma pikkuväki on jopa hetken jaksanut tepsutella hereillä vieraiden käydessä, tunnetustihan niitä ei unen voittaessa herätä kuin korkeintaan Hipun saapuminen maitobaareineen. Kovin kauanhan pikkuväki ei vieläkään jaksa touhuta ja telmiä yhtäsoittoa. Joskus parin viikon päästä sitä on kasvattaja joskus ylen onnellinen kun he vihdoin nukahtavat riehunnaltaan 😄...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Pennut 3 vkoa


Pikkuväki täyttää tänään 3 viikkoa ja on aika taas vähän ynnätä viikon tapahtumia. Vauhtihan kiihtyy, koko ajan, mutta aina käy niin kuin käy, istun pentujen luona ja huomaan että jee, ne liikkuu, ne painii jne, ryntään hakemaan kameraa/puhelinta jostain kaukaa ja sillä välin tilanne on ohi. Kaikki väki nukkuu, tai ainakin suurin osa. Tosin nyt lauantaina oli jo aika vähän laajentaa pentujen elintilaa, ja voi sitä närkästyksen määrää kun tuttu ja turvallinen pentulaatikko olikin yhtäkkiä poissa! Aikansa sain protestiääniä kuunnella ennenkuin pikku mielensäpahoittajat vihdoin nukahtivat. Nyt aitaus tuntuu jo ihan kodilta, sen sisustusarkkitehti tosin ei taaskaan vaan ajatellut ihan loppuun asti, se minkä ajattelin pissanurkkaukseksi tms. onkin pentujen mieluisin nukkumapaikka. Kerrankos sitä erehtyy ja tilanne lienee korjattavissa. 



Kasvettukin taas on, silmien ja vaa'an kertoman mukaan. Tämän viikon syöppö-tittelit menevät siskoksille Giselle ja Gabriella, jotka jo hyvin suuntaa antavan punnituksen mukaan näyttäisivät saaneen painoa lisää viikossa melkein 600g. Perää pitää tällä kertaa viime viikon yllättäjä Glenn reilun 400g tuloksellaan. Painavin on edelleen Gustav ja köykäisin Glenn. Mutta viime pentueeseen verrattuna kaikki muu paitsi Glenn painavat enemmän kuin viime pentueen tällä kohtaa isoin eli Flora. Eikä Glennkään jää kuin jokusen kymmenen grammaa paitsi. Täytyy varmaan jo uskoa että hyvin he kasvavat! 




Saa nähdä oliko riemu siitä ettei Hipun antibioottikuurin takia saatu löysiä masuja riesoiksemme ennenaikaista. Kuurihan oli ja meni eikä enää vaikuta, mutta jostain syystä tänään useammalla oli maha löysällä. Sen näkee siitä, että vaikka Hippu vielä hoitaakin puhtaanapidon, välillä löytyy keltaista ruikulia jostain peiton päältä. Siispä pennut saivat tutustua jälleen uuteen makuelämykseen. Onneksi emonmaidonvastiketta ei tarvittu, mutta keittelin sitä pienen määrän ja sotkin sitten jokaiselle maitohappobakteeria annokseensa. Lääkeruutalla pikkuhiljaa liruttelin keitokset suihin. Neitien mielestä soppa taisi olla ihan maistuvaa, herroista sille antoi oikeastaan arvoa vain Gil. Toivotaan että masut tästä rauhoittuvat. Hippu kyllä hoitaa tosiaan edelleen puhtaanapidon, mutta nykyään se kotona ollessani käy lähinnä vain syöttämässä pennut ja haluaa muiden seuraan. Olen sitä seuraillut ja miettinyt että onkohan se vähän väsynyt, kun välillä pentujen äänet eivät sitä hätkäytä ollenkaan. Toisaalta ulos se olisi menossa aina kun vain mahdollista, ja lähtee sinne suurella äänellä ja häntä prameasti kaarellä mummien kanssa. Ehkä jatkuva meijerinä oleminen vain väsyttää. Voi vain kuvitella, kun ei ole omakohtaista kokemusta. 

Lopuksi blogger-angstia. Työllä ja tuskalla sain yhden kuvan ja videon liitettyä tekstin sekaan. Toinenkin video kyllä löytyy ja pyörii Youtubessa, blogger ei vain sitä löydä. Lopetan taistelun tältä illalta kun akkukin ilmoittaa olevansa loppu ja yritän myöhemmin uudelleen. Sitä odotellessa ko. video löytyy (ehkä) tästä linkistä. Muutenkin "ihan hanurista" tänään koko blogger, tuntuu ettei mikään toimi edes jollain laitteella, raakaversiot miljoonine kirjoitusvirheineen päätyvät nettiin ja osa teksteistä häviää... Arggh! 




keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Uusi makuelämys


Pennut ovat edelleen ahkeroineet maitobaarin asiakkaina, mutta tänään suuhun livahti ensimmäistä kertaa uusia makuja, oli matolääkkeen aika. Puoliunisille pennuille oli tahna helppo syöttää, mutta aiheuttihan se melkoista maiskuttelua, mokoma tahmea töhnä. Mutta äkkiä maistelusta päästiin yli ja uni taas otti valtaansa. Yksi ja toinen pennuista oli vain saanut vähän osumaa kaverin suusta lennähtäneistä lääketahnaroiskeista. 


Pennut muistuttavat jo kovasti pienenpieniä koiria, "marsuvaihe" on jäänyt taakse, vauhti laatikossa on kiihtymään päin, ja on alettu myös "löytää" kavereita, Muutaman kerran olen jo onnistunut bongaamaan ihan aitoa kaverin nujuutusta. Alla lyhyt tyylinäyte Gabriellalta ja Giselleltä, ikävä kyllä kysken kuvaamisen puhelimeni ilmoitti että muisti on täynnä, ja loppu siskosten "painista" meni sitten ohi.




Sitten vielä mammapäivitys. Maanantaina kävimme Hipun kanssa kontrolliverikokeessa. Tulehdusarvo oli laskenut paljon, melkein normaaliin takaisin, ja Hippu sai luvan lopettaa lääkekuurinsa. Huolestuvainen matte tietysti seurailee jokaista pihahdusta ja puhahdusta huolissaan, mutta omalta itseltään tuo mammakoira on nyt viikonlopusta lähtien vaikuttanut. Ja mikä oli ihan huippua, pikkuisten mahat eivät menneet mamman lääkekuurin takia sekaisin kuten joskus on käynyt ja yleisesti on tapana. 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Pennut 2 vkoa



Gina 

Pennut täyttävät tänään 2 vkoa ja on taasen aika ynnäillä viikon tapahtumia. Pikkutirkistelijöiden silmät aukesivat ja laatikossa näkee jo enemmän liikettä jos vain osuu oikeaan aikaan paikalle. En tiedä aiheuttaako kävelytreeneissä nurin kupsahtaminen joskus harmistuneita ääniä, ainakin joskus silloin on Hipun päästävä äkkiä pentukammariin tarkistamaan tilanne jos se sattuu olemaan meidän muiden seurassa juuri silloin. Yleensä Hippu toteaa että ”no hätä” ja tulee takaisin tai sitten se ehkä funtsailee että ruoka lohduttaa aina ja laittaa tarjoilun pystyyn. 
Pentujen motoriikka kehittyy vauhdilla, aika hyvin ne jo ajoittain kävelevät, lisäksi on laatikosta bongailtu korvan rapsutusta ja tassujen nuolentaa. Innolla odotamme koska he alkavat kiinnostua myös niille höpöttävästä ihmisolennosta laatikon reunalla sekä löytävät toisensa leikkitarkoituksissa. Kaikki aikanaan. 

Gabriella, Glenn, Giselle & Gustav

Greg, Gil & Gina

Pullukkaiset kasvavat hyvää vauhtia, Hipulla maitoa tuntuu riittävän. Hippu itse lopetti syömälakkonsa, mikä oli tietysti erittäin huojentavaa, ja on sitten perjantain nuollut kuppinsa puhtaaksi. Muutenkin se tuntuu taas olevan oma iloinen itsensä. Kontrolli-verikoe on huomenna, toivottavasti se näyttää jo normaaleja arvoja.  
Mutta nuorison kasvukäyriin siis. Painavin on Gustav joka painaa jo 1200g, Gilin seuratessa parinkymmenen gramman päässä perässä. Isot pojat ovat omilla lukemillaan, perää pitää Glenn, joka ei vielä aamun punnituksessa ihan yltänyt kilon rajaan asti, nyt jo varmaan kylläkin päivän syötyään. Koko muu konkkaronkka onkin sitten tasaisesti vähän päälle kilon kerhossa. Kun viikon syöppö-tittelin ansaitsijaa etsitään, ei kukaan kai hämmästy jos ykkös- ja kakkossijan nappaavat syömämiehet Gustav ja Gil vähän vaille 500g viikkovauhdillaan. Mutta, tadaa, pronssille kiilaakin todellinen yllätysnimi pikku-Glenn sekin yli 400g suorituksellaan! Loppu sakki onkin sitten taas tasaisesti paksuuntuneitten yli 350-alle 400g kerhossa. Pennut kasvavat sitä rataa, että ensi viikon punnitukseen on vaihdettava talousvaa’an tilalle järeämmät laitteet! Myös laatikko alkaa näyttää ahtaalta, ehkä on pian aika antaa pentujen kävelyharjoituksille enemmän tilaa.

Yritin taas tallennella pentulaatikon elämää...








torstai 4. huhtikuuta 2019

Uutuuksien äärellä


Päivät kuluvat vinhaa vauhtia ja pennut kasvavat silmissä. Tänään hiukan omalaatuisensa työpäivän jälkeen oli ihanaa tulla kotiin ja todeta että pikkuisten silmät jo hiukan raottelevat, eivätköhän viikonlopuksi jo aukea. Myös kävelyharjoitukset ovat välillä kovassa käynnissä ja välillä näkyy jo suhteellisen varmanoloistakin menoa. Pikku-Glennin on bongailtu olevan kaikkein ketterin näissä harrastuksissa. Ylläolevalla videolla on varsin kömpelöä menoa se minkä sain talteen. Pullukat putosivat baarista, ja masu täynnä ei ilmeisesti tasapaino ihan ole parasta a-luokkaa. 

Mammakoiran kanssa kävimme jälleen tohtorissa kun se heittäytyi pieniruokaiseksi. Tulehdusarvo oli edelleen ylhäällä joten antibioottikuuria jatkettiin maanantaihin jolloin Hipulla on kontrollikäynti. Nyt on sitten mamman kanssa leikitty välillä melkoista ruokahippaa ja käytetty houkuttimena kaikkea mahdollista herkkua ja välillä myös kateellisia vieressä kyttääviä mummeja. Menestys on ollut vaihteleva, mutta kokonaan paastoilemaan muori ei ole alkanut. Tänään näytti töistä tullessa jo taas maistuvan ihan pienen epäröinnin jälkeen, toivotaan siis vihdoin pikkuhiljaa tämän episodin loppuvan. Täytyy kyllä nostaa hattua Hipulle, huolimatta siitä että sillä saattaa olla ikävä olo kohdussa vielä mahd. olevan täytteen takia ja jonka ulostulo aiheuttaa supistelua ja jonka takia imettäminen ei varmaan aina tunnu mukavalta, hoitaa se silti pentunsa hyvin huolellisesti ja painuu imettämään ja puhdistamaan ne säännöllisin väliajoin vaikka pentujen uinaillessa haluaakin olla välillä meidän muiden seurassa ja ulkoilla mummeleiden kanssa yms. Ja pentujen masut ovat edelleen kunnossa mamman antibioottikuurista huolimatta, yksi asia mistä voi olla myös hyvin kiitollinen. 

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Viikon vanhat pullukat





Viikko on vierinyt nopeaan, iloineen ja huolineen, ja tänään pikkuiset täyttävät siis jo 1 viikkoa.  Toistaiseksi kai ainoastaan painokäyrä on heidän kehittymisestään konkreettista kerrottavaa, mutta viikon päästä ollaan jo mielenkiintoisempien asioiden äärellä kun silmät aukeilevat ja pikkuhiljaa kävelyäkin varmaan aletaan tapailla. Mutta siihen asti siis kasvetaan ja kaunistutaan, ja hyvinhän sitä painoa on viikossa kertynytkin. "Pikku-Robi" alias Glenn (en todellakaan tiedä onko Glenn  eniten isäänsä tullut, se vaan jotenkin niin toi Robin mieleen kun ensimmäisenä syntyi, voihan hyvin olla että joku muu veljistä lopulta muistuttaa isäänsä enemmän, aika näyttää...) on edelleen pikkuisin, mutta on saanut viikossa painoa pikku takapakistaan huolimatta jo yli 250g, ja painaa itseasiassa jo enemmän kuin viime pentueen pikkupojat samanikäisenä (joilla tosin vaikutti Mistyn maidontuotannon hidas alku). Isoimmat gansterit ovat Gil ja Gustav jotka jo ylittivät 700g rajan ja joihin en puntarissa eroa saanut. Muu porukka keikkuukin siinä 650g tietämissä, ja Glenniä lukuunottamatta kaikki ovat karvan vaille tuplanneet painonsa viikossa. Melkoisia "syömämiehiä". Ja tasapaksua porukkaa, Glennkään ei pistä pullukkamarsujen kasassa silmään. Minulla on tutina, että pirteä ja ketterä pikkupoika vielä näyttää isommilleen kuinka sitä ruokaa syödään. Nytkin sillä on vähän pienemmästä koostaan selkeästi etua maitobaarissa, mahtuu pienemmistä koloista etuilemaan ruuhkatilanteissa.


Tänään katselin seinäkalenteria ihan muut asiat mielessä, ja huvituin kun silmäni sattuivat 24. päivän kohdalle. Kukas siinä nimipäiviään vietteleekään, Kaapo, Gabriel, Gabriella. Hauska sattuma, kun pentuja pikakastoin laatikkonimillä, minulla ei ollut tästä aavistustakaan, mutta kiva että joukkoon osui 1 Gabriella. Joka muuten on jo saanut lisänimen Wilda-Gabriella, sillä kun on selässään samanlainen kuvio, "lokki", kuin Hipun emällä Wildalla. Muita lempinimiä ei vielä olekaan kuin että pikku-Glenniä toisinaan kutsutaan myös pöksymieheksi, sillä kun on toisessa takajalassaan hauska punainen pidempi housunpuntti.

Iloista huoliin. Hipulle nousi eilen illalla korkea 40,6C kuume. Onneksi olin päivällä hakenut varuiksi antibiootit apteekista, olin tosin miettinyt että lääkkeet kaapissa tekee ne tarpeettomiksi samaan tapaan kuin jos raahaisit sateenvarjoa auringossa tai pukisit kumisaappaat sienimetsään. No nyt niitä tarvittiin, onneksi ne olivat eikä niitä tarvinnut lähteä hakemaan ties mistä kaukaa, ja onni ovat maailman parhaat Tohtori ja Sisar Hento, joilta saa tukea ja neuvoja hädässä, kiitollisuus on taas kerran valtaisa. Aivan hirvittävän väsyneen oloiseksi mennyt mamma-ressu sai siis lääkityksen, ja kun vihdoin menimme nukkumaan, oli kuume laskenut jo asteella. Aamulla Hippu oli jo reippaampi, ja lämpökin on laskenut pikkuhiljaa päivän mittaan normaaliin. Nyt vain toivotaan, että lääkekuuri puree yhä ja kuume ei tule takaisin. Tämä saattaa johtua kohdussa näkyneistä vuotavista istukoista, toivottavasti ne kaikki ovat jo pikkuhiljaa tulleet ulos. Peppupyykki mammalle on ollut synnytyksen jälkeen ohjelmassa monta kertaa päivässä.



Huolimatta kovasta väsymyksestään on Hippu hoitanut lapsensa tunnollisesti. Ei ehkä välttämättä tunnu hyvältä imettää seitsemää nisistä roikkuvaa naperoa kun olet korkeassa kuumeessa ja ties kuinka kohdussa nipistelee. Urhoollinen mamma on kuitenkin jaksanut hoitaa jälkikasvunsa kunnialla. Laatikkoon se ei enää ainakaan päiväsaikaan jää nukkumaan, kun pennut on syötetty ja muuten huollettu siirtyy se muualle nukkumaan tai sitten pentukammarin portin taa vartioimaan. Tänään se on halunnut viettää aikaa pentujen nukkuessa meidän muiden seurassa, maata keittiön pöydän alla mummeleiden kanssa jne. Kun pentuhuoneesta kuuluu vakuuttavia ääniä seisoo Hippu nenä portissa kiinni ilmaisten halunsa päästä tarkistamaan tilanne. Ihan kaikki äänet eivät selkeästi vaadi toimenpiteitä koska ihan aina ei Hippu viitsi vaivautua.

Kipin kapin maitobaariin

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kuka kukin on

Tänään kun Daltonin muori oli aamupäiväulkoilullaan, sain napatuksi pari unista potrettiä pikku-Daltoneista.


Samalla  yritin tehdä tunnistuskaavion  kuka on kuka, uskokaa pois se ei ole niin helppoa valokuvasta käsin kuin luonnossa, jolloin voin tsekkailla kaikki mahdolliset tuntomerkit. Pidätänkin siis oikeuden virheisiin, lähinnä poikien suhteen joiden erottamisessa on kestänyt pidempään, tytöillä on todella selkeät tuntomerkit kunhan niitä pääsee katsomaan ylhäältäpäin. Pikku-Gennillä on hienot kolmiot parissa kohtaa joista sen heti erottaa, varsinkin nyt kun se on pyöristynyt ja alkanut kiriä muita sisaruksia kiinni. 


Hippu-muori oli toissaillan ja eilisen aamun todella rauhaton, se malttoi kyllä hoitaa ja ruokkia pennut, mutta käytti suuren osan ajasta tekemällä pesää kaikkiin mahdollisiin koloihin. Siinä vaiheessa kun vaatekaapin alahylly ei enää riittänyt ja Hippu tyhjensi jo seuraavankin, kyllästyin ja päätin että parempi katsoa kuin katua, varsinkin kun kätilö silloin yöllä oli hiukan unenpöpperöinen eikä nähnyt tulivatko kaikki istukat ulos. No harvemmin niitä kaikkia koskaan näkee, mutta tällä kertaa oheistoiminta ja Hipun olemus oli sellainen että alkoi vähän huolestuttaa. Lähdimme siis tohtorin tutkittavaksi. Hippu ultrattiin ja kohdussa näkyi vielä joitakin vuotavia istukankappaleita ja tulehdusarvot olivat hiukan koholla. Hippu sai pienen annoksen oksitoniinia ja kaiken varalta antibioottireseptin, tai oikeastaan eräs vanha käyttämätön resepti todettiin toimivaksi edelleen. Oksitoniini aiheutti ilmeisesti sen, että mikä kohdussa nyt sitten olikaan, tuli ulos ja Hippu rauhoittui pian kotiintulon jälkeen huomattavasti ja malttoi taas olla rauhassa pentujen kanssa laatikossa eikä kokoajan kuopinut vilttiä sieltä kasaan. Lämmötkin ovat (kop kop kop) pysyneet aisoissa, eikä antibioottireseptiä ole onneksi tarvinnut lunastaa. Jokohan tässä pikkuhiljaa uskaltaisi laittaa kaapista ulos pengotut koirapyyhkeet ja -peitot takaisin paikoilleen... Mammakoira ainakin on rauhoittunut ja viihtyy pitkiä aikoja pentulaatikossa kunnes haluaa ulkoilemaan. Ja tuli sille tänään ilmeisesti halu saada hetkeksi muutakin / aikuisempaa seuraa, kun se viihtyi jonkin aikaa meidän muiden seurana pentukammarin ulkopuolella, syötettyään ensin lapsensa umpiuneen. 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Pennut 3 vrk

Maitobaarissa ojennuksessa

Tänään pennut ovat 3 vrk "vanhoja" .  Kaikki sujuu edelleen samaan malliin, syödään ja nukutaan. Syömistä onkin harrastettu innokkaasti ja painot nousevat. Pienin pojista aiheutti tällaiselle hysteriaan taipuvaiselle kasvattajaihmiselle alkuun hieman huolta, kun sen paino putosi hetkeksi reilusti alle syntymäpainon. Se lienee ihan tavallista, mutta kun isommat sisarukset näyttivät vähän isommilta :D. No, nyt on siis ikää 3 vrk syntymästä ja kaikki ovat lihoneet reilusti yli syntymäpainonsa (+82 - + 150g ) joten voidaan vähän kai puhaltaa, joillakin on vain kasvuunlähtö hitaampaa. Pikkuisin on siis Glen 394g painollaan ja pentueen paksukainen on tällä hetkellä Gil joka päivän puntaroinnissa ei kuitenkaan vielä saanut puolen kilon rajaa rikki, 2g alle jäi... No, nämä tilanteet ovat muuttuvaisia, ja sittenhän vasta kun tosissaan ruvetaan (kiinteää ruokaa) syömään "veri punnitaan" :D . 

Kaikki ovat olleet kovasti reippaana maitobaarissa pienimmästä suurimpaan

Pieni baarikärpänen nukkuu, suu taisi unohtua syöntiasentoon

Tyttömäinen nukkumistyyli




maanantai 25. maaliskuuta 2019

Pennut syntyivät



Perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoi tapahtua. Vaikka olin mittaillut Hipun lämpöjä tasaisesti 2 krt päivässä jo viikon, en ollut vielä onnistunut saamaan lämpöpiikkiä kiinni, lyhyempää tai pidempää hetkeä, jolloin nartun lämpö käy alhaalla ja josta voi päätellä synnytksen alkavan lähiaikoina. Tuumasin siis että tämänkin yön saamme vielä nukkua rauhassa. No, ei se ihan niin mennyt, klo 1-2 maissa Hippu alkoi petailla pentulaatikossa innokkaasti, ja läähätellä myös tavalla jolla nartut tapaavat läähättää synnytyksen lähestyessä. Aamuun mennessä ei tapahtunut mitään, ja tämä vaihe synnytyksessähän voi kestää pitkäänkin. Ennen puoltapäivää Hippu lurautti pentulaatikkoon isohkon määrän lapsivettä, josta tuumailin varsinaisen synnytyksen olevan piakkoin alkamassa. Ei alkanut ei, petailu ja läähättäminen jatkui entistä innokkaampana ja välillä Hippu lepäsi ja aloitti uudelleen. Loppuillasta minulla meni ns. hermo, aloin nähdä sen runsaantuntuisen lapsivedentulon takia silmissäni jo kaikkia kauhukuvia synnytyskanavaan juuttuneesta kuolleesta pennusta jne joten oli pakko soitella päivystävään eläinsairaalaan. Pyysivät käymään ja varmistamaan ultrassa että pennuilla on kaikki hyvin, ja ettei siellä tosiaan ole mitään tulppaa.
Jesh, klo 0.00 starttasin Hipun kanssa kotipihasta kohti Tammistoa. Sairaalassa todettiin, että synnytyskanava oli vielä tiukka, ei auki, ei tunnu tukkoa ainakaan tunnustelemalla, ja Hippu ultrattiin varmuudeksi kahteen kertaan, koska joidenkin pentujen pulssi oli hiukan tavallista alhaisempi. Kuulemma nukkuvilla pennuilla on näin (ja jälkiviisaana voidaan todeta että synnytyksen lähestyessäkin voi todennäköisesti näin olla :D ). Myöskin veriarvot olivat normaalit. Lopputulema oli,  että pennuilla on kaikki hyvin, tulppaa ei ole havaittavissa, ja meidät kotiutettiin joskus lähempänä klo neljää.
Olimme kotipihassa klo 4.30, ehdin ottaa pientä yöpalaa ja alkaa miettiä että uskaltaisiko tässä nyt jo toisen valvotun yön putkeen ollessa kyseessä hiukan torkahtaa... Odottavainen tunki sitä pohtiessani kylkeen, ja sain todeta että hetkinen vain, sehän supistelee! Hippu sai komennuksen pentulaatikkoon jonne se mielelään siirtyikin, ja ensimmäinen pentu syntyi klo 5.10. (Luojan kiitos jäi autosynnytys kokematta!). 
Ensimmäinen pentu oli poika, ja totesin sen synnyttyä, että pikku-Robihan sieltä taisi tulla. Hippu oli synnyttäjänä aivan loistava, kätilöpalveluita ei juurikaan tarvittu, mikä oli tietenkin hyvä senkin puolesta, että kätilö alkoi olla kaiken valvomisen jäljiltä hetkittäin vähän nuupahtaneessa tilassa eikä ihan aina ajan hermolla. Ensimmäiset 4 pentua olivat uroksia, ja alkoi jo pelottaa vitsailuni 7+1 pentueesta (kuten Hipun oma, ja sen emän pentue aikanaan) tulevan todeksi. No, sanonta "naiset ensin vaikka kaivoon", ei pitänyt tässä tapauksesa paikkaansa, seurraava oli tyttö, samoin seuraavat 2, joista olin tietysti asiaankuuluvan onnellinen, ihania poikia mitenkään väheksymättä, mutta sukupuolitasa-arvo on pentueessakin hyvä juttu. Viimeinen tytöistä syntyi klo 9.07 jonka jälkeen laatikossa pötkötti 7 tummahkoa kooltaan tasaisen  näköistä pentua. Ja niinhän ne olivatkin, painot väliltä 312-362g. Hippu on oikein hyvä ja omistautunut emo, maitoa tulee ja tuntuu riittävän (meijereiden koosta päätellen niin pitääkin) ja pennut ovat pirteitä ja jänteviä. Pidellään siis kädet ristissä, että kaikki hyvä jatkuu.

Eilen sain napattua ensimmäiset kuvatkin pikku punanenistämme, jotka perinteen mukaan saivat laatikkonimensä heti synnyttyään. G oli taas hiukan kinkkinen kirjain, pariin hätäratkaisuun taidettiin sortua :D , mutta ei nimi pentua pahenna jos ei pentu nimeä... He ovat siis täällä meillä ollessaan tunnetut nimillä (syntymäjärjestyksessä) Glen,Gil, Gustav, Greg, Giselle, Gabriella & Gina. On erittäin toivottavaa että he sitten aikanaan omissa kodeissaan saavat jonkun ikioman sopivan tarkasti mietityn kutsumanimen jota ei ole revitty kahdessa sekunnissa valvoneen kasvattajan väsyneistä aivoista :D


Onks kaikki ok?

Mamman vahtivan silmän alla


Vikinää ja maiskutusta

Pentueen vanhemmista


Pentueen isä,
Dirlian Viva Las Vegas "Robi"

s. 15.9.2011
Lonkat A/A
Silmät OK (21.1.2019)
SERT & vara-SERT 
Robin tiedot SKL:N KoiraNetissä

Robi on mukavaluonteinen walesiuros, lähtöisin pentueesta josta pidin kovasti. Robilla on kaksi aiempaa pentuetta maailmalla, ja voidaan sanoa, että se on jättänyt osaltaan jälkeensä mukavannäköisiä ja -oloisia pentuja ja tervelonkkaisia jälkeläisiä. Robia itseään on näyttelytetty valitettavan harvakseltaan, josta saa kyllä eniten ja paljon syyttää laiskaa kasvattajaa joka ei ole sitä jaksanut houkutella mukaan, omistajansa olisivat varmasti tuoneet... Taipumuskoe Robilta puuttuu, omistajansa mukaan se ei mökillä välitä uimisesta, mikä kyllä tuntuu vähän hassulta, kun muistaa kesää jolloin se sattui olemaan meillä samaan aikaan hoidossa siskonsa Venlan kanssa. Olin menossa taippareihin Venlan kanssa, ja sille täytyi pitää vähäsen uimakoulua ja heitellä riistakapulaa. Velipoika pääsi mukaan treeneihin, ja eipä aikaakaan kun sisarukset noutivat kilvan kapulaa. Venla kävi kokeessa hyvällä menestyksellä syksyllä, Robikin olisi pitänyt viedä heti silloin...





Pentueen emä:
Dirlian Double Sugar

s. 1.11.2015
Lonkat B/B
Silmät OK (12.4.2017)
2 x SERT (FI), 2xSERT (LV) 2xSERT (LT), 2 x CACIB
Hyväksytty taipumuskoe
MH luonnekuvaus suoritettu
Hipun tiedot SKL:n KoiraNetissä

Hippu on eräänlainen unelmieni täyttymys. Pidän sen emän Wildan luonteesta äärettömästi, se on oman Kukka-mummelini tytär. ja erittäin vahvasti emäänsä tullut, hyvässä ja pahassa. Tapanani oli sanoa, että haluan Wildan pennun. No, Wildahan antoi minulle pentueen jossa oli 7 urosta ja 1 narttu, voiko selkeämpää merkkiä olla, että tämä (Kulta-)Hippu oli siis jätettävä kotiin? (Varsinkin kun Wiltsu itse on samoin 7 veljen ainokainen sisko). Tietenkin se jäi kotiin! Päätös jota en ole katunut, vaikka Hippulainen nauttiikin jonkinlaista fb-julkusuutta tittelillä nuorisorikollinen erinäisten puuhastelujensa vuoksi, jotka onneksi näyttävät olevan taaksejäänyttä elämää, ainakin melkein. 
Hippuakin olisi voinut ahkerammin näyttelyttää, ehkä muotovalion arvosta puuttuva serti olisi ollut saatavissa innokkaammalla osallistumisella, syytämme taas sitä laiskaa kasvattajaa... Jatkamme tietenkin sertijahtia kunhan Hippu äitiyslomalttaan toipuu. Taipparikin meni hyväksytysti läpi toisella yrittämällä, ja kasvattajakin oppi ettei ehkä kannata (ikinä) juoksun jälkeistä masennusta potevaa narttua viedä kokeeseen... MH luonnekuvaukseen se joutui puolivahingossa, se oli tarkoitus viedä myöhemmin sinä keväänä, mutta joutuikin yllättäen paikkaamaan estynyttä veljeään. Eipä ehtinyt omistaja liikoja jännitellä! Luonnekuvauksessa se oli varsin kiva, leikkiä se ei viitsinyt eikä viehettä ajaa, mokomaa tekoturkista, mutta pelotteista se ei hätkähtänyt liikaa, ja mikä parasta, toipui niistä nopeaan. 
"Oikeassa elämässä" Hippu on pitkälti samanlainen kuin emänsä ja emänemänsä. Se ei ehkä ole niin itsepäinen ja itsenäinen kuin kahden edeltävän sukupolven edustajat, yhtä riistaintoinen kyllä. Varmasti osuutta on koulutuksellakin, tajusin aikoinaan tehdä sen kanssa enemmän töitä kuin Kukka-mummelin kanssa, joten elämä Hipun kanssa on paljon helpompaa.
MEJÄ-kokeeseenkin olemme Hipun kanssa eksyneet, treenailtuamme yhdessä sen veljen kanssa lähiseuduilla. Elämänsä ensimmäisellä pitkällä jäljellä vaikeahkossa maastossa Hippu jaksoi jäljestää urheasti loppuun asti vaikka näki kuinka työteko sitä väsytti. Harmittavasti viimeinen hukka tuli näköyhteyden päässä kaadolta, ja tulos jäi saamatta. Sen verran jäi asia harmittamaan, että varmasti jatkamme treenailua ja kokeisiinkin mennään taas joskus.