Iltavillit

Tänäänkin oli niin ihana ilta, että tulikin oltua lähes koko ilta ulkona. Kotiintultua ulkoistettiin koko porukka pennuista mummeihin ja kunhan pikkukoirat syötyään simahtivat (keskiväkevän paini-ja leikkisession jälkeen) oli aikuisväestön lenkin aika. Sitten aikuisille iltaruoka ja pian taas oli aika saada pikkuväki pihalle. Muutama  videokin saatiin taltioiduksi taas heidän touhuistaan.

Onhan heitä niin hauska seurata, kun kaikki tehdään niin tosissaan ja täysillä :D . Osaisipa elää pienen walesipennun asenteella! 

Pennut 6 vkoa

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla ja sitä vauhtia on varsinkin Vapun jälkeen riittänyt. Vielä pari päivää sitten ulkona olinaika pieniä piipittäjiä joiden mielestä ulkoiku ei aina ollut niin kivaakaan, nyt sitten viikonloppuna alkoi tuntua että ulkona vilistää yhtäkkiä lauma isoja reippaita ulkoilijoita. Ja ollaan me ulkoiltukin. Lauanatai aamuna oli ihana auringonpaiste, ja kuvittelimme että näinhän me ulkoillaan joka käänteessä. Mutta sittenhän tuli se kunnon lumimuräkkä joka kasteli kaiken ja jonka keskellä ei viihtynyt edes aikuisväestö, joten lauantain ulkoilmaelämä oli sitten siinä. Aamupäivältä taltioituun kuitenkin videopätkä josta näkee ainakin sen, että kuvaaja ei aina pysy pikkuvipeltäjien vauhdissa mukana.

Tänään sitten otettiin vahinkoa takaisin koko rahan edestä. Aamupäivällä käytiin ulkona oppimassa Kerttu-mummilta erinäisiä juttuja, esim. saako mummin luuta ottaa ja saako mummin häntää jahdata. Ensimmäiseen kysymykseen Kertulla on antaa vastaus että ei, toiseen vastaus on että periaatteessa ei mutta siitä usein tingitään. On kyllä ihanaa ja onni omistaa vanha viisas narttu joka opettaa pennuille koiranelämän perusasioita. Tuntui tälläkin kertaa, että se oikein etsimällä etsi luita pihalta että pääsee pikkuisten opettajaksi, kun ei se koko talveen ole ollut noista vanhoista luista kiinnostunut. Ja josta voi olla 101% varma ettei se tee pennuille mitään. Hippu-mamma kyllä näytti joskus koulutussessioiden kestäessä hiukan huolestuneelta, mutta sillä ei olekaan niin pitkää kokemusta Kertun pentukoulusta kuin minulla. Toinen vanha viisas mummeli sitten väisteli pentuja parhaansa mukaan ja pakeni välillä paikkoihin joihin pennut eivät pääse.

Pitkän päivän päätteeksi pikkuvillit pääsivät vielä ulos ennen iltapalaakin. Jaloissani vipelsi muutama pentu ripustellessani pyykkiä kuivumaan ja saunan alta kuului ärinää ja purinaa, mikä lie painiottelu sielläkin käynnissä. Pikkuisilla tosiaan vauhtia on jo melkoisesti, välillä jalat vievät niin nopeaan että sitä ei vielä oikein pysty hallitsemaankaan, ja pentunen tuiskahtaa nenälleen. Kaivaminen kuuluu nyt opittuihin uusiin taitoihin, ja sitä harjoitellaan tarmokkaasti. Ilmeisesti saunan alle on suunnitteilla kellarikerros mitä pikku maanrakentajat joukolla ja innokkaasti ovat toteuttamassa. 

Alkavalla viikolla on suurten päätösten aika, kuka pennuista muuttaa mihinkin. Eläinlääkärintarkastukseen on aika varattu, ja perinteisesti sen jälkeen on päätöksiä tehty ja pennut rekisteröity jne. Ristiäiset täytyy vielä pitää sitä ennen, luultavasti kaikille on jo nimet, vielä pitää miettiä kuka on kuka, onhan tässä vielä jokunen hetki aikaa miettiä, kun vasta sirutusvaiheessa asia täytyy olla päätettynä. Jollain lailla rikollisuuteen viittavat nimet penturaukat saavat kannettavakseen, kiitos Hippu-mamman maineikkaan menneisyyden kuuluna nuorisorikollisena. 

Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua toivottaa Dirlianin väki, mummikoirat Kerttu ja Kukka, Hippu pentuineen ja kasvattaja-Maarit

Tänäänkin jatkettiin ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa. Pikku-ulkoilijoista tulee aina vain reippaampia ja ne uskaltavat lähteä kauemmas tutkimusretkillensä. 

Ulkoilun jälkeen syötiin ja painittiin, ja leikkien jälkeen yleensä nukutaan kiltisti pitkän aikaa. 

Pennut 5 vkoa

Olinpa aikeissa laittaa otsikoksi järkytysten päivä, mutta ajattelin sitten että joku jo järkyttyy ja ajattelee jotain oikeasti järkyttävää tapahtuneen. Vaan ei , pikkukoiria on vain järkytelty pienillä muutoksilla ja uusilla elämyksillä.

Alkoi jo olla korkea aika saada pikkutemmeltäjille enemmän juoksutilaa, joten oli aika laittaa koko pentuaitauksen kapasiteetti käyttöön ja laajentaa heidän vankilaansa jälleen. Perusteellisen siivouksen ja rakennustöiden ajaksi pikkuväki joutui lusimaan tilapäisvankilaan, mikä ei heistä ollut kovinkaan kummallista.

Isompi uusi koti oli sitten ensi alkuun vähän jännä paikka. Tulihan siinä ainakin puolet avarammat oltavat, ja pari uutta elementtiä ihmeteltäväksi. 

Tutkiskellaan paikkoja

Ja kuinkas sitten kävikään...

Toinen  päivän järkytyksistä oli ulkoilemaan joutuminen. Kyllähän sitä jo torstaina pikkuhetki kokeiltiin, kovan piipityksen se aiheutti silloin, ja melkein yhtä kovan edelleen. Kuvaa ei saatu taltioitua paljoa, kun piti vähän valvoa missä piipittäjät menevät. Glenn tuntuu tällä hetkellä olevan lauman rohkein, sinne se oli kovaa vauhtia menossa saunan alle mamman vanavedessä. 

Onneksi uudessakin kodissakin ruokaa saa, ja se ruoka maittoi, ja sen jälkeen jaksoi vähän touhutakin nyt jo turvallisen tuntuisessa pentuvankilassa. Jossa ensimmäiset ja notkeimmat muuten jo kiipeilevät kaltereita vasten. Enteilee portin sulkemista, onneksi Hippu jo ny hyppiä leiskauttelee aidan yli mistä sitä huvittaa. Varmaankin jäänyt selkärankaan edellisten pentujen ajoilta kun niitä piti käydä katsomassa. 

 

Alkoihan se väsymyskin vihdoin jo vähän painaa. 

Päiväunia ennen

Nyt kun on lomalla, on ihanasti aikaa seurailla pikkukoirien touhuja silloin kun he sattuvat olemaan touhupäällä. Tänään lounaan ja siivoushetken jälkeen mm. ihmeteltiin "miehissä" uutta peittoa, joka pikkumarsuaikaan hankalaksi todettiin ja siirrettiin sivuun, pennut eivät päässeet kunnolla ryömimään upottavan pehmeällä alustalla. Nyt se ei haittaa, ja maistellakin sitä piti...

Avointen ovien aika on koittanut aikuisväestölle, silloin kun olen kotona. Hippu läähätti yöllä niin kovin pentuhuoneessa portin takana etten saanut nukutuksi, joten oli pakko päästää se sieltä pois. Niin sitten nukuimme kaikki missä nukuimme, Hippu taisi kuitenkin olla vahdissa avoimen portin ulkopuolella, ja päivälläkin portti on ollut auki paitsi pikkuisten syöntiaikaan (ettei niiden ruoka häviä parempiin suihin). Nyt kun saa tulla ja mennä, ainakin periaatteessa, mummeleita ei pentuhuone kiinnosta juurikaan. Sitäpaitsi kun ulko-ovi saa olla lämpimän ilman johdosta auki, mummit viettävät mielellään aikaa ulkona vartiointi ja -bongaustehtävissä.

Pienet päiväpainit

Äänimaailma pentukammarissa monipuolistuu, viime aikoina on opittu haukku, ja uusin tulokas on murina

Masut täynnä

Ruuan päälle jaksaa juuri ja juuri vähän nujuuttaa kavereita