Päivät kuluvat vinhaa vauhtia ja pennut kasvavat silmissä. Tänään hiukan omalaatuisensa työpäivän jälkeen oli ihanaa tulla kotiin ja todeta että pikkuisten silmät jo hiukan raottelevat, eivätköhän viikonlopuksi jo aukea. Myös kävelyharjoitukset ovat välillä kovassa käynnissä ja välillä näkyy jo suhteellisen varmanoloistakin menoa. Pikku-Glennin on bongailtu olevan kaikkein ketterin näissä harrastuksissa. Ylläolevalla videolla on varsin kömpelöä menoa se minkä sain talteen. Pullukat putosivat baarista, ja masu täynnä ei ilmeisesti tasapaino ihan ole parasta a-luokkaa.
Mammakoiran kanssa kävimme jälleen tohtorissa kun se heittäytyi pieniruokaiseksi. Tulehdusarvo oli edelleen ylhäällä joten antibioottikuuria jatkettiin maanantaihin jolloin Hipulla on kontrollikäynti. Nyt on sitten mamman kanssa leikitty välillä melkoista ruokahippaa ja käytetty houkuttimena kaikkea mahdollista herkkua ja välillä myös kateellisia vieressä kyttääviä mummeja. Menestys on ollut vaihteleva, mutta kokonaan paastoilemaan muori ei ole alkanut. Tänään näytti töistä tullessa jo taas maistuvan ihan pienen epäröinnin jälkeen, toivotaan siis vihdoin pikkuhiljaa tämän episodin loppuvan. Täytyy kyllä nostaa hattua Hipulle, huolimatta siitä että sillä saattaa olla ikävä olo kohdussa vielä mahd. olevan täytteen takia ja jonka ulostulo aiheuttaa supistelua ja jonka takia imettäminen ei varmaan aina tunnu mukavalta, hoitaa se silti pentunsa hyvin huolellisesti ja painuu imettämään ja puhdistamaan ne säännöllisin väliajoin vaikka pentujen uinaillessa haluaakin olla välillä meidän muiden seurassa ja ulkoilla mummeleiden kanssa yms. Ja pentujen masut ovat edelleen kunnossa mamman antibioottikuurista huolimatta, yksi asia mistä voi olla myös hyvin kiitollinen.
